Kulunut kuukausi

Joululoma Suomessa:

- Jose Gonzalez & jatkot hotelli Tornissa
- The Magic Numbers ja pierulta haiseva Tavastia
- 3 tunnin joulusauna Nastolassa
- tukkupakkaus minttulakuja
- uusin Remes
- U2 & Bruce -live-dvd -katselutuokioita
- leipomista
- muutto Museokadulle
- UV Hullussa Talossa
- Pum!

Viikko Ateenassa:

- jatkuvaa tentteihin luvun aloittamista, uudestaan ja uudestaan

Vielä parisen viikkoa jäljellä täällä ja pari loistavasti otsikoitua blogipostausta luvassa. Älkää hievahtako.

Sillä aikaa voisin pistää tähän Helsingin Ekonomeille kirjoittamani vaihtojutun, vaikka siinä onkin vähän toistoa aiemmista turinoista.

Smash capitalism!

Kiivasta opiskelijapolitiikkaa sekä rasvaisia gyroksia – vaihto-opiskeluaikani Ateenassa

Opiskelu ja elämä Kreikassa, Athens University of Economics and Business -yliopistossa, on, sanotaanko, erilaista kuin Suomessa. Jos pusertaisin syksyn ihmetykset ja ilakoinnit yhteen melko normaaliin päivään, kulkisi se näin:

Vaikka päivisin onkin varsin lämmin, on herätys lähes poikkeuksetta jääkylmä tässä kehnon keskuslämmityssysteemin kiroamassa maassa, niin tänäänkin. Lämmin tulee kuitenkin jo koulumatkalla: matka AUEBille kestää kolme varttia niin ruuhkabussissa kuin jalankin, joten olen ottanut tavakseni talsia, vaikka epäilyttävästi identtisellä tavalla klenkkaavien albaanikerjäläisten välttely tuottaakin aina vähän stressiä.

Marketing of Financial Services -luennolla ajatus tuppaa harhailemaan, vaikka professori Papadoupoulous on selkeästi viehkein viisikymppinen, jonka olen koskaan nähnyt ja hänen opetuksensakin kelpolaatuista. Ikkunasta avautuu uljas, keskellä Ateenaa kohoavan kukkulan päällä tönöttövä, Akropolis, joka symboloi osuvasti koko kansan politisoituneisuutta . Täällä demokratian syntysijoilla ei ainoastaan nautita äänioikeudesta, vaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen on velvoitettu äänestyskopille. Ajatusmalli heijastuu osittain myös AUEBin käytävillä: luennon loputtua, matkalla ruokalaan kuljen ainakin viiden erivärisen puolueen kojujen ohi, joiden ääressä ns. aktiivit polttavat ketjussa, lyövät korttia ja korkkailevat päivän ensimmäisiä oluita.

Kouluruoka on ilmaista ja sitä tarjoillaan seitsemänä päivänä viikossa niin lounas- kuin illallisaikaan. Pihinä poikana tein heti lukukauden aluksi virheen ja syöpöttelin koululla kaksi kertaa päivässä, kunnes kaikissa sapuskoissa piilevä sama sivumaku alkoi todella etoa. Tänään vain varmistan, että kaikki tarjolla olevat annokset haisevat taas täsmälleen samalta ja alan pohtia valintaani lähimpien gyros-, suvlaki- tai sämpyläpaikkojen välillä.

Ulos astuessani tunnelma onkin hieman erikoisempi: jokavuotisten mielenosoituksien aika on lähestymässä, ja niistä saavat poliisit esimakua jo tänään. Koulun portilta kuikistelee ulos kadulle viitisentoista kaveria kasvot huiveilla peitettyinä tai moottoripyöräkypärät päässä sekä pesäpallomailat, kakkosneloset ja vanerinpalaset käsissään. Ihmetellessäni tilannetta käy pari tyyppiä piipahtamassa vilkkaalla kadulla iskemässä ohi matelevan poliisiauton ikkunan sisään rynnäten sitten kiireen vilkkaa takaisin koulun alueelle. Päätän siis käyttää tänään vaihteeksi koulun itäistä uloskäyntiä matkallani todella rasvaisen gyrosin kimppuun.

Se, että kreikkalaiset opiskelutoverini käyttävät koulua kuurupiilona poliisilta ei minua ihmetytä. Vuonna 1972 opiskelijoiden vallattua yhden yliopiston rakennuksista jyräsi virkavalta paikalle tankeilla tappaen kourallisen mielenosoittajia. Mielenkiintoisena tuloksena tapahtumaketjusta syntyi laki, jolla kiellettiin poliisien tunkeutuminen yliopistoalueelle. Sen takia koulun käytävillä esim. myydään piraattilevyjä siinä missä pahimmissa turistikohteissa, muista piilossa pysyvistä laittomuuksista puhumattakaan. Koulun valtaukset ovat myös varsin yleisiä. Viime vuonna opetusta ei järjestetty yli kuukauteen; tänä vuonna valtaus jäi vaivaisen parin päivän pituiseksi.

Lounaan jälkeen luovin itseni ruuhkaisen ja uskomattoman savuisen koulun käytävän läpi Industrial Marketing -luennolle. Professori Argouslidis paasaa jälleen tiukalla paatoksella sekä todella, todella särkyneellä englannilla b2b-markkinoinnin merkityksestä luokassa, jonka seiniä koristavat useat anarkiamerkit sekä iskulauseet. Juuri professorin selän taakse seinään on paksusti tussattu ”Smash capitalism!”, eikä ironian määrälle voi olla hykertelemättä.

Kahta luentoa enempää ei onneksi yhteenkään koulupäivään mahdukaan, joten on aika käydä runttaamassa mahalaukku täyteen perinteisessä kreikkalaisessa tavernassa. Fetasoosia, rakomeloa, karjalanpaistia (kyllä vain!) ja muita annoksia tuhoutuu pienelläkin porukalla aimo määrä. Tästä pöydästä kun pääsisi ponnistettua nyt ylös, niin ennättäisi vielä paikalliseen kuntikseen, eli koulupippaloihin, jotka tänään järjestää opiskelijoiden vasemmistopuolue. Parin viikon takaisissa oikeistobileissä tunnelma oli tuhannen tärkätyn kauluksen myötä hieman jäyhä, ehkäpä tänään porukkaa liikuttaisi muutkin kuin taatut Kreikka-hitit, siis paikalliset Aikuiset naiset. Vielä on reilusti aikaa ennen kuin tammikuun lopun tenttiviikko alkaa stressaamaan, joten lasku siis littiin ja menoksi!

In English this time, for no particular reason. Well maybe because Kulttuurikorppikotkailua Ateenassa doesn’t sound that cute. And perhaps some fellow Erasmus-people might get something out of this.

But first things first: just noticed this headline on the Iltasanomat webpage:

Victoria Beckham nukkuu alasti tunteakseen Davidin ihon
(Vic sleeps naked to feel David’s skin)

Awesome.

Ok, then some notes about cultural experiences here so far:

Destroy Athens
The great biennial of the year in Athens was extremely cool altogether, but slightly too modern at times. Set out in an old gas factory, and struck by a really damn loud thunderstorm when me and Miika were there, it provided us some sweet video installations like the most screwed up travel guide ever and the norwegian masturbating fake police officer. I guess you’d had to be there… Anyway, a stellar 8+

Body fluid artist Jan Fabre
What springs to mind when you think of body fluid art? Exactly: blood, tears, urine and – of course – man juice. Basically the guy has pumped the love gun on an A4 and then drawn something around the spillage, e.g. parrots and maggots. Charming. 5

Note: If you leave sperm on a piece of paper for about 15 years, it turns brown. Just so you know. Or then the guy has really consumed an insane amount of coffee.

Performance artist Marina Abramovic
The works of the self-proclaimed ”Grandmother of performance art” Marina Abramovic gave me the giggles. The videos, most featuring her husband, had plenty of tits and ass, added with some wtf-effect. All the ingredients for a 9.

But the best piece of trivia about her I read on Wikipedia. When she broke up with the hubby, they walked the The Great Wall of China starting from different ends and met in the middle and said goodbye. That’s 2500 km each. Now that’s a proper break-up! At least you’ve got time to think things through. That’s a lesson for all you sms-breakuppers. (Ok did it once too, after 3 mediocre dates and a highly unsuccessful and awkward attempt on sex. So does that make me an asshole?)

Art Brut
The only concert I’ve been to in Athens was great fun. The singer who looks just like Alfred Molina from Spiderman has some nice stories to tell, but when he got all sweaty he could’ve rethought ripping his shirt open. Squeeze some sit-ups in the schedule until the next time! 8

Ratatouille
Went only once to the cinema here, and just happened to be Ratatouille playing. Really, really predictable, but also super cute, liked it a lot. A french girl, Deborah, told me afterwards that she understood maybe 20 % of what the rats were saying. So the rats speak better English than the french. 8,4 (Just because imdb knows the best)

I’ve managed to do a bit of light reading here. Nick Hornby’s Long Way Down (10–) was a superhit of a book and enthrilled of Hornby’s excellence, I also picked up his earlier novel How to be good. Not that clever or funny, but still a well written trip to ups and downs of the married life.

Also spotted Zorba the Greek in the bookstore and thought: while in Athens, why not read the local Kalevala. What a piece of scheisse, got through 30 pages before I had to lay it down. Scores megahigh on the unintended gayness -scale. Not that there’s anything wrong with it, of course. Väinämöinen would kick Zorba’s ass so bad. 4

The Road by Cormac McCarthy was one hell of a read, perfect for the autumn melancholy. And while reading, I happened to be listening to the Burial album Untrue, which is totally not my kind of music but fit with the atmosphere book, like, magically even. The Road: 9+, Untrue: 9, combined: a juggernaut, 10

There’s an disgusting amount of albums released this year that I haven’t put the effort of listening to properly. At least these guys have released something this year and I know for sure that there are at least a few gems to be discovered there: The Raveonettes, Robert Plant & Alison Krauss, The Shins, Sigur Ros, Silverchair, Smashing Pumpkins, Sunset Rubdown, Thrice, Tim Armstrong, Velvet Revolver, Kent, The Hives, Feist, Elliott Smith, Dinosaur jr., Iron & Wine, Interpol, Devendra Banhart, Jose Gonzales and so forth.

Well at least the gig calendar for Helsinki next year looks somewhat promising. Anti-Flag, Smashing Pumpkins, Bruce Springsteen, whose new song is the best freaking song ever!!

I’m coming home for christmas, so I’ll see everyone in Tavastia on the 20th for The Magic Numbers!

Sekalaista:

”Vittu että sattu” -Facebook-ryhmässä on jo 190 jäsentä, ja kirjoja on myyty n. 80 kappaletta. Palaute on poikkeuksetta hymyilyttänyt. Kiitos tilaajille ja kommentoijille. Oman kappaleen saat 6 euron hintaan tipahtamaan postiluukustasi lähettämällä kotiosoitteesi osoitteeseen runokirja@islanti.net. Hoidamme jakelun ihan itse (tai siis Miika hoitaa ollessani täällä), joten osoitetiedot eivät pääse mitenkään karkaamaan millekään kolmannelle osapuolelle. Kivoja mainintoja on tullut mm. tässä varsin isossa markkinointiblogissa.

Viemärit haisevat täällä erehdyttävästi spermalta. Nyt ilmojen viiletessä haju ei ole enää niin nenäänpistävä onneksi, mutta syyskuun kuumilla keleillä tuntui kuin olisi jäänyt kaikkien Ateenan teinipoikien kollektiivinen paperinenäliinaroskis tyhjentämättä.

Kouluruoka on AUEBilla ilmaista, ja sitä tarjoillaan seitsemänä päivänä viikossa klo 12–16 sekä 19–21. Tein pihinä poikana heti aluksi virheen ja ruokailin koululla kaksi kertaa päivässä, kunnes kaikissa sapuskoissa piilevä sama sivumaku alkoi todella etoa. Nykyään sotken suutani siellä noin pari kertaa viikossa.

Putosimme futisturnauksesta yhden huonon kolmeminuuttisen takia. Rokotin Taros Teamia aluksi turnauksen komeimmalla maalilla: vastustajien veska monotti suoraan vastiksesta täpöä mun naamaan ja sitä kautta omaan häkkiin. Niin siis minulle kerrottiin, että oli turnauksen komein – itse olin lights out hetken. Taros Team kuitenkin käänsi matsin viime hetkillä 4–2:sta 4–6:n. Viimeinen taistelu Latin Kickersiä vastaan oli lajia tulos tai ulos. Peter, Dennis ja Vincent olivat kaikki hakemassa vanhempiaan lentokentältä (ämmät!), joten jouduimme ottamaan yhden espanjalaisen tytön (yäk) vaihtomieheksi. Juuri ennen puoliaikaa napautin Bangersit 3–2 johtoon  turnauksen top 1 -maalilla (omien havaintojeni mukaan) reilusta puolesta kentästä prikulleen vasempaan yläkurkiseen ohi 5 vuotta sisäfutisveskana pelanneen italialaisen Andrean. Jopa vastustajat yhtyivät huutojoukkojen aplodeihin. Sitten aloimmekin kaivaa nenää ja takkiin tuli 3–8. Vitutti. Oma saldo neljässä pelissä seitsemän häkkiä ja yksi märkivä polvi.

Entiset Backseat Bangers, nykyiset Backstreet Boys

Kävimme eilen Panathinaikosin pahimman vihollisen Olympiakosin kotimatsissa liettualaista joukkuetta vastaan (siis korista). Tunnelmaa Paon peliin ei voinut edes verrata, sillä pidimme n. 20 liettualaisen erasmulaisen kanssa lujempaa ääntä kuin puolityhjä stadion olympiake se putanoita. Toisella neljänneksellä mellakkapoliisit näkivät tarpeelliseksi piirittää meidät, eivätkä he laskeneet meitä poistumaan ennen kuin kaikki olympiake se putanat olivat varmasti häipyneet stadionin lähimaastosta. Saattoivat vielä metrollekin. Pysyn todellakin Panathinaikos-fanina, ja ensi torstain euroliigan matsi Pao – Real Madrid saattaa olla parasta korista, jota tulen ikinä seuraamaan paikan päällä.

Maanantaina pyörähdin Stuttgartissa The Nationalin keikalla, joka oli hengästyttävän mahtava. Todella lähellä, ettei kokoonpano pilkistä jo kaikkien aikojen bändien top 5 -listalla. Kahta tai kolmea lukijaa ehkä kiinnostaisi kuulla settilista, koska Tukholman keikka taitaa olla tänä viikonloppuna, mutta lasken settilistatkin spoilaukseksi, eikä ole mitään mitä inhoaisin enemmän kuin spoilauksia.

Top 5 spoilaukset:

1. Conanin entinen sidekick Andy Richter paljasti telkassa erään Bruce Willis -leffan juonijujun ennen kuin se oli tullut edes teattereihin Suomessa. (En viitsi mainita leffaa, jos joku ei ole sitä nähnyt. Tästäkin maininnasta tuli jo tosin huono omatunto, mutta annan nyt tällä kertaa itselleni anteeksi)
2. Pontus kertoi Canadiens–Kings-matsin tuloksen aamulla ennen kuviksen tuntia, kun olin ottanut pelin nauhalle, ja piti katsoa se koulun jälkeen. Itketti vähän silloin. Taisi olla seiskaluokka. Ehkä vähän noloa, mutta änäri oli aika tärkeä asia silloin.
3. IMDB alkoi listaamaan jokaisen leffan sivulla key wordseja kuten ”twist at the end” tai ”unsuspected murder”. Aivan järkyttävä virhe, en ole sen koommin montaa kertaa pystynyt sivustolla vierailemaan.
4. Klasu laittoi varoittamatta mailissa ennen The Killersin keikkaa edeltävien keikkojen settilistejä. Onneksi siristin silmiä ajoissa, ja toinen When We Were Young keikan lopuksi tuli aivan puskista, mikä oli luonnollisesti yksi kesän kohokohdista.
5. Teksti-TV:n sivu 100 ihan noin yleensä.
(6. Tähtisen t-paita suoraan spoilaushelvetistä)

Siis todellatodella inhoan spoilauksia.

Speksikateus on valtavaa tällä hetkellä: haluttaisi erittäin paljon olla mukana. Onneksi viimeiset tentit täällä ovat jo tammikuun lopulla, joten kerkeän ainakin näytöksiin.

Aika vaikuttava musiikkivideo (?) Arcade Firelta.

Hei joulu on ihan nurkan takana. Taidan tulla sittenkin äitiä heippaamaan silloin. Ja tietty Lahen Seurahuoneelle Tapsan tansseihin.

Käytänpä tätä alustaa vähän promootiotarkoituksiin:

“Vittu että sattu” on Miika Peltolan ja Jussi Hakasen tekemä runokirja. Se sisältää 36 sivua runoutta – enimmäkseen tytöistä.

Syitä ostaa “Vittu että sattu” ja/tai liittyä tähän Facebook-ryhmään:
- jos sinua on joskus sattunut
- haluat tukea omakustannerunoutta.

Kirjan hinta on 6 euroa sisältäen postikulut.

Oman kappaleesi saat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen runokirja@islanti.net. Ilmoita mailissa nimesi, kotiosoitteesi sekä kuinka monta kirjaa halajat. Vastauksena saat maksuohjeet. Osoitetietoja ei käytetä muihin tarkoituksiin.

Kaikki ennen joulua runokirjan ostaneet osallistuvat arvontaan, jonka palkinnon voittaja saa valita itse.

—-

Sanottua:

“…se runokirja on oikeasti hyvä.”
-Thomas

“Tätä et kyllä näytä mummolle ja papalle.”
-Toisen kirjoittajan äiti

“Tätä en kyllä näytä äidilleni.”
-Toinen kirjoittajista

“Hyvät tekijät

Kirjoittamanne runokirja “Vittu että sattu” sisältää mielestäni useita hienoja runoja, joskin myös joitain varsin keskinkertaisia. Kaikenkaikkeaan se on kokonaisuutena hieno tekele.

Onnittelut siitä!”
-Runopoika -80

—-

Palautetta voit lähettää osoitteeseen runokirja@islanti.net, henkilökohtaisesti kirjoittajille, sotkemalla ym. Facebook-ryhmän seinää tai jättämällä kommentti tämän postauksen perään.

Pari promokuvaa Ateenasta (vain vähän gay):

Pieni katsaus Panathinaikosin fanikulttuuriin veti kyllä hiljaiseksi. Ensin vuorossa oli fudismatsi Panathinaikos-AEK, joka tarjoili kolme maalia, pari punaista, monta kahakkaa sekä rujoja huutoja koskien vierailijajoukkuetta, tuomaria ja tuomarin äitiä. Peter kuvaili tunnelmaa osuvasti: ”Went to a fight and a football game broke out.” PAO voitti 2–1.

Vanhana KY-Kori-jyränä (vuoden kehittyneimmän pokaalin vei vuonna 2004 allekirjoittanut, yhden äänen erolla allekirjoittaneen tukkaan) olin kuitenkin enemmän kiinnostunut Panathinaikosin korisjoukkueen otteista. Kourallinen espanjalaisia erasmuslaisia oli onnekseni bongannut euroliigan matsin Panathinaikos-Barcelona, jonne suuntasimme täällä vierailulla olleiden Chilin ja Thomas Kronqvistin kanssa. Ajauduimme Chilin kanssa muista vähän erilleen päätykatsomossa ja pallon noustessa ilmaan huomasimme olevamme aivan keskellä fanipätsiä, jonka rinnalla futisstadionin kiihkein fanisektio oli aika pallomerimeininkiä.

Rumpu hakkasi aivan koko 40 minuuttia, eikä laulu lakannut kuin erien välillä, kun kaikki keskittyivät cheerleadereiden aktiin. Kerran laulunjohtaja – joka ei muuten kertaakaan vilkaissut peliä, vaan keskittyi ainoastaan rytmin pitämiseen – istutti kaikki alas istumaan penkeillä seisomisen sijaan. Chili kysyi vieressä olleelta rikollisen näköiseltä kaverilta, että mitä oikein tapahtuu. ”Just wait”, ja seuraavalla rummuniskulla alkoikin mylläkkä, jollaisessa olin viimeksi Millencolinin keikalla Ankkarockissa. Mosh pit ei koskaan ole kovin turvallinen, mutta penkkirivien välissä vielä vähemmän. Onneksi pahin vaurio oli paidattoman kreikkalaisen miehen hikinen ja karvainen selkä poskeani vasten. Taino onneksi ja onneksi…

Maistiainen, tosin toisesta pelistä, mutta sama meininki.

Aiemmin mainitsemani mellakka taisi olla aika suutari: luennot jatkuvat normaalisti eikä mitään ollut nopealla silmäyksellä poltettu. Ihan hyvä, ettei koulu liikaa lopulta häirinny. Laskeskelin nimittäin, että vaikka gradu on 99,6 % valmis, niin valmistuakseni edes kandiksi ensi kesään mennessä, pitäisi keväällä suorittaa 8 kurssia – ja tulen tosiaan takaisin vasta helmikuun alusta, eivätkä kurssien aikataulut kuitenkaan natsaa täydellisesti. Eli four more years! Four more years!! No jonkunhan se täytyy olla se väliinputoaja tässä ihanassa tutkinnonuudistuksessa Mutta onhan se opiskelijaelämä ollut tähänkin mennessä niin kivaa, etteikö sitä vielä vähän lisää kelpaisi viettää. Olisi ehkä pitänyt hakea edariin, että olisi riittänyt jotain tekemistä siksi aikaa. Tai ehkä vuosi lisää Veessä! Mutta tosiaan terkut sinne opintotoimistoon, keväällä sitten kiristellään yhdessä hampaita.

Mikään tuollainen ei kuitenkaan jaksa huolettaa ensinkään, sillä ensi maanantaina käyn katsomassa The Nationalin Stuttgartissa, niin kuin aiemmassa postauksessa uhosin. Yleensäkin valmistaudun huolella tuleviin keikkoihin, mutta tällä kertaa olen ollut erityisen valpas, niin kuin last.fm-tilastot osoittavat. Jos on yhtään kiinnostunut musiikista, joka on tehty kuunneltavaksi yksin ja yksinäisenä, silmät kiinni ja sängyn pohjalla, niin en voisi enempää suositella yhtyeen uusinta, Boxer-levyä.

Parin viikon päästä AUEB:n kv-toimisto järjestää ”educational excursion” Istanbuliin, tiistaista sunnuntaihin. Kuulostaa reissulta, jota ei oikein voi missata. Pääsee moikkaamaan Teemuakin. Eikä ole ramadankaan päällä.

Itse en ikinä jaksa lukea näin pitkiä postauksia kokonaan, joten palkinto niille, jotka tällä kertaa jaksoivat.

E-businessin maikka sanoi tänään, että ensi viikolla ei varmasti ole kovin turvallista hengailla koululla, joten luento on peruttu. Ja tänään sitten alkoi vähän kovemmat otteet:

			Kreikassa vallattu satoja kouluja
			10.11.2007 21:27
			Uutiset
		Kreikassa sadat koululaiset ja yliopisto-opiskelijat ovat jälleen perjantaina osoittaneet mieltään maan suurimmissa kaupungeissa Ateenassa ja Thessalonikissa.Rauhallisesti sujuneita mielenosoituksia on järjestetty viikottain kolmen viikon ajan. Koululaiset vaativat valtion kouluille lisää rahoitusta, sillä monet koulut ovat surkeassa kunnossa eikä oppikirjoja tai opettajia ole tarpeeksi. Vaatimuksiaan vauhdittaakseen koululaiset ovat oman ilmoituksensa mukaan vallanneet Kreikassa noin 700 koulurakennusta. Opetusministeriön mukaan vallattuja kouluja on alle 400. Kreikan pääministeri Costas Karamanlis kehotti perjantaina valtaajia lähtemään kouluista ja sanoi hallituksen tekevän töitä kouluja koskevien ongelmien ratkaisemiseksi. Yliopisto-opiskelijat puolestaan vastustavat hallituksen aikeita tiukentaa julkisten yliopistojen hallintoa ja suunnitelmia tunnustaa yksityisten yliopistojen tutkinnot. Keväällä Kreikan yliopistouudistusta vastustaneet mielenosoitukset äityivät opiskelijamellakoiksi. AFP, YLE Uutiset

Aikamoista!

Vähän erikoisempi tiistai-iltapäivä AUEBilla: viitisentoista kaveria naamat huiveilla peitettyinä pesäpallomailat, kakkosneloset ja vanerinpalaset käsissään pysäyttämässä liikennettä yliopiston pohjoisella sisäänkäynnillä ja hakkaamassa sisään poliisiautojen etuikkunoita. Lainasin nopeasti kameraa Paulalta, mutta tuli mieleeni, että on joitakin painavia syitä sille, etteivät nämä herrasmiehet halua tulla ikuistetuksi; jätin siis kuvan ottamatta.

Jo jonkun aikaa on liikkunut huhuja/varmaa tietoa siitä, että koulu menee lakkoon 17.11. Viime vuonna kyseinen lakko kesti siis kokonaisen kuukauden. Odotan mielenkiinnolla mitä Lotz sanoo, jos push comes to shove (mikä olisi hyvä käännös tuolle?).

Erasmus-futisturnaus on jo täydessä käynnissä, ja The Backseat Bangers myllyttää. Ensimmäisessä matsissa kukistui Beermans [sic] 5–1. Oltiin aluksi 0–1 perässä Dennisin möhläyksen takia, mutta käännettiin matsi lopulta eduksemme kovalla tahdolla ja Nilsin loistava veto oikeaan ylämummoon (3–1) katkaisi Beermansien selkärangan. Latin Kickers oli aika kehno vastus Javierin muljautettua nilkkansa, ja Bangers juhlisti lopulta voittoa lukemin 12–4. Täräytin itse tällä kertaa yhden mojovan ylägigemin parin räkiksen lisäksi.

Toissa torstaina otin vähän evakkoa Erasmus-meiningistä ja kävin Yannisin kanssa Mo Better -metalliklubilla. Olin koko illan koko paikan ainoa, jolla ei ollut mustaa t-paitaa tai mustaa tukkaa. Kohtalaisen tiukkaa heviletin heilutusta siellä oli. Kyllä täällä taitaa löytyä kaikille jotain.

Ensi sunnuntaina mennään Peterin kanssa Panathinaikos-AEK-fudismatsiin. Ei saatu lippuja legendaariseen Gate 13 -katsomoon, mutta eiköhän tunnelma välity kutoseenkin. Liput maksoivat 30e, mutta kerrankos sitä…

Yhden vaihtarin katto oli romahtanut päälle nukkuessa. Klassikkotavaraa.

Alkaa pikkuhiljaa tehdä mieli nähdä muutakin kuin Ateenan likaiset kadut. Suunnitelmissa on ainakin retki Meteoralle, jonka mukaan Linkin Parkkikin nimesi toisen levynsä! Toisaalta silmäni on jo kotvan kolunnut The Nationalin kiertueaikataulua. Terkut vaan Tuomolle ja muille, jotka ovat vaivaisen viikkariristeilyn päässä tämän hetken parhaan bändin näkemisestä. Ehkä löydän itseni kohta Zagrebista tai Stuttgartista, mutta aika pakko olisi tuo konsertti nähdä.

Ei mitään herkku-uutisia eiliset Jokelan kuulumiset. Meitä on moneen junaan; harmi, että siitä joutuu joskus sivullisetkin näin kärsimään. Paljon rakkautta kaikille sinne kotiin.

Eilen lähdin kävelylle tarkoituksenani eksyä oikein kunnolla. Tunnin talsimisen jälkeen päädyin vähän erikoiseen puistoon, jossa oli tekeillä kaikennäköistä. Juuri käynnistymässä oli nappulaliigan futismatsi, jota katsellessa tuli ikävä Lahden Reippaan jokakesäistä futiskoulua, jossa – maineikkaan Ahtialan kaupunginosan joukkueessa – jauhoin liberona ennätykselliset kuusi vuotta, viimeinen kausi kaksi vuotta yli-ikäisenä ja 20 kiloa muita tuhdimpana. Eilinen peli ei aivan vetänyt vertoja Itä-Lahden karuilla hiekkakentillä käytyihin taisteluihin, joissa liukkari tarkoitti koko kesän märkiviä haavoja koko reiden pituudelta, sillä ensimmäisellä puoliajalla kumpikaan veska ei koskenut palloon. Siirryin kohti koko ajan voimistuvaa musiikkia.

Ensimmäistä kertaa kävi todella harmittamaan, etten omista kameraa, sillä käynnissä oli todella erikoinen tiernapojat/tanhu/balalaika-show. En voinut kuin lusikoida ilmaista omenapuurokiisselitököttiä ja tuijottaa parin sadan kreikkalaismummon ja -papan kanssa salskeiden sukkahousumiehien huimia kantojenkopautushyppyjä perinteikkään kreikkalaismusiikin säestyksellä, joka muuten muistuttaa varsin paljon Suomenkin kebabravintoloissa kuultavaa ainaista oodia kokovartalokarvoitukselle.

Kotimatkalla huomasin varmaan Ateenan ainoan perinteisen italialaisen pizzerian, jota olinkin jo kaivannut kuukauden suvlaki- ja gyros-dieetin korvikkeeksi. Jordanialainen kaveri paistoi minulle kiviuunissa kinkkupizzan tuplatuplajuustolla, ja on nyt siinä uskossa, että Suomen suosituin pizza on poro-ananas; olen kyllästynyt korjaamaan stereotypioita, sitä vastoin syleilen niitä.

Tulin kotiin Davaki Pindou 5:n, makasin sängyllä kitalaki palaneena tulikuumasta juustosta ja kuuntelin viisi kertaa putkeen Joose Keskitalon kappaleen Kuolleen miehen laulu.

Näin kuolleen miehen
sotkeutuneen sähköjohtoihin
ja ystävien kanssa mietittiin
pitäiskö ottaa valokuva

Sillä kauniimpaa miestä en ole nähnyt
sähköjohto kaulassaan
paskat housuissa
niin kuin kuolleilla yleensä on

Sen toinen silmä valui kasvoja alas
kuivuneena muotoonsa
pelästynyt ilme kasvoillaan
leuka alas loksahtanut

Takki päällä, housut jalassa
hiukset vähän sekaisin
ja ystävien kanssa mietittiin
pitäiskö ottaa valokuva

Eilen oli ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävä.

A little less conversation, a little more visual evidence.

I was unfortunate that my other courses are on top of the Greek class, but thankfully I found a cure: whenever you need Greek, just have someone dub you:
Skai-channel 9 o’clock news.
The story’s about the Erasmus program being 20 years old. The other blond is Iris from Holland. Her shocked expression at 0:42 is caused by me saying Malaka! on national tv.

Let’s start the pictures with a couple more from Mykonos.

Pretty but empty, the season is over.

Had to stop and stare at that one for a sec.

Took this one a couple of weeks back in our balcony. It’s the face of someone who just realized 17 months of agony with that damn thesis was finally over (Hi-five Kata!). Also the quite enjoyable October sun has something to do with the grin.

Elena and Vassilis (Bill), quite possibly the two coolest greeks. Elena is my buddy (tutor of a sort) and she bought me an ice cream. Bill is a complete freak of nature who I’ll miss dearly when I’m forced to leave this place.

And then back to reality:

The flag hung above the front door of the AUEB. (Athens University of Economics and Business), which I mentioned in an earlier post. Smash capitalism, yeah!

Just outside the uni cafeteria. The fuzziness isn’t because it was taken with a camera phone but because of the lingering layer of smoke. Didn’t meet a greek student yet who wouldn’t smoke.

Next week starts the Erasmus football tournament and we have a killer team. The Backseat Bangers consists of yours truly, Dennis (Bel), Peter (Bel), Nils (Ger), Jan (Czh), Urban (Slo) and Il Padrino (Ita, naturally), and we’re going to hurt some people. I’ll fill you in with the statistics (death count) soon.

Ja sireenit soi.

Todella gay-ystävällinen paratiisi/turistirysäsaari tarjosi aika mielenkiintoiset kolme yötä. Vaikka puitteet olivat kunnossa, jäi saaresta silti hieman teennäinen maku. Varsinkin Paradise-biitsillä synttäribileet MTV Ibiza –tyyliin pitänyt n. 45v äijä kukkaperuukissa oli aika kaukana aidosta hauskanpidosta.

Ja tosiaan, jätin Musen keikan väliin kaiken tämän takia.

Summa summarumiksi ajateltiin Dennisin ja Peterin kanssa ennen laivan lähtöä koota yhteen koko reissu pienellä videopätkällä

Luennot ovat alkaneet suurimmaksi osaksi. Loppujen lopuksi sain pidettyä kaikki kurssit, jotka olin vähän arvalla heittänyt learning agreementiin. Keskiviikkoisin ja torstaisin ei ole ollenkaan luentoja, which is quite nice. Kurssit ovat: Industrial Marketing, Marketing of Financial Services, Principles of Sociology, E-Business Technology and Development ja Negotions and Business Resolutions.

Aikaani olen lähipäivinä kuluttanut lähinnä uusien levyjen kuuntelulla. Sunset Rubdown, Iron & Wine, Jose Gonzalez, Interpol ja Radiohead ovat kaikki julkaisseet lähiaikoina uudet lätyt. Mielenkiintoisimpana tietty Radiohead, joka antoi faneille mahdollisuuden ladata levy netistä ja maksaa omantunnon mukaan. En ole vielä antanut lanttiakaan, mutta varmaan jossain vaiheessa joudun muutaman rovon Thomin kassaan työntämään, kuulostaa aika hyvältä nimittäin.